Mitä eroa on second handilla ja vintagella?
Tässä postauksessa avaamme hieman second handin ja vintagen eroja. Lisäksi annamme vinkkejä vintagevaatteen tunnistamiseen. Käydään ensiksi läpi, mitä tarkoittaa second hand, vintage ja retro.
Nykyään second handista puhutaan enemmän kuin koskaan ennen ja termin alle luokitellaan monesti kaikki käytetyt vaatteet. Second handilla ja vintagella on kuitenkin eroa.
Mitä second hand -vaatteet ovat?
Second hand -vaate viittaa nimensä mukaisesti ”toisen käden” vaatteeseen tai tavaraan, jolla tarkoitetaan sitä, että vaate siirtyy ensimmäiseltä ostajalta toiselle esimerkiksi kirppiksen, vaatteiden vaihdon tai lahjoituksen kautta. Second handia ovat siis kaikki tuotteet, jotka vaihtavat omistajaa.
Vaate voi myös olla vaihtanut omistajaa useampaan kertaan, vaikka esimerkiksi kierrätysryhmissä tai nettikirppiksellä. Uusi ketjuliikkeestä ostettu vaate muuttuu siis second handiksi sen ajautuesssa kirppikselle, vaikka se olisi ostettu kaupasta vasta hetki sitten.
Milloin vaatteesta tulee vintagea?
(Kuvassa 70-luvun nahkatakki)
Yleisesti hyväksytyn nyrkkisäännön mukaan vaate, joka on vähintään 20 vuotta vanha, voidaan määritellä vintageksi. Näin asian määrittelee myös esimerkiksi Wikipedia. Vintagevaate voi olla useampaan kertaan käytetty, uusi (deadstock eli ylijäämävarastoa) tai käsityötä.
Vintagevaate voi olla niin kutsuttua haute couturea (mittatilaustyönä valmistettua luksusmuotia) tai valtavirtaisempaa muotia. Olennaista on, että vaate on joitain vuosikymmeniä vanha. Antiikista puhutaan silloin, kun vaate on yli 100 vuotta vanha. Luonnollisesti siis ajan kuluessa eri aikakausien vaatteet muuttuvat joko antiikiksi tai vintageksi.
Mitä on retro?
Retro viittaa uuteen vaatteeseen, joka imitoi jotain tiettyä aiempaa vuosikymmentä esimerkiksi mallin, värityksen, kuosin tai tyylin puolesta. Usein kuulee kuitenkin esimerkiksi vanhempien ikäluokkien kutsuvan nuoruusaikojensa vaatteita (60-70-luku) retroksi.
Miksi vintagevaate voi maksaa enemmän kuin uusi vaate?
Mitä vanhempi vintagevaate, sitä enemmän siitä kuuluu maksaa, sillä sitä harvinaisemmaksi se myös käy. Kysyntä määrittää luonnollisesti myös vintagevaatteiden hintoja. Vintagevaatteissa on kyse muun muassa siitä, että fiilistellään jotain tiettyä vuosikymmentä alkuperäisillä vaatteilla.
Vaikka ketjuliikkeet imitoivat paljonkin menneitä vuosikymmeniä aina trendien mukaan, alkuperäisiä vintagevaatteita on olemassa vain rajallisesti. Vintagevaatteet ovat usein myös huomattavasti laadukkaammin valmistettuja, kuin nykypäivän vaatteet.
Jos käsissäsi on käytetty vintagevaate, joka on vuosikymmeniä vanha ja edelleen loistavassa kunnossa, voit olla varma, että se on sitä myös jatkossa.
Ketjuliikkeiden harjoittama pikamuoti on myös valitettavasti onnistunut vääristämään käsityksemme siitä, mitä vaatteen kuuluisi maksaa. Vaatteita valmistavat tehdastyöntekijät eivät useinkaan saa elämiseen riittävää palkkaa, vaikka he tekisivät 12-tuntisia työpäiviä joka päivä. Maailman suurimpien vaateketjuliikkeiden toimitusjohtajat tienaavat henkilökohtaisesti neljässä päivässä saman verran, kuin bangladeshilainen tehdastyöntekijä koko elämänsä aikana.
Yhden uuden puuvilla-t-paidan valmistukseen tarvitaan 2700 litraa makeaa vettä (luomupuuvilla vaatii noin 50 % vähemmän). Puuvilla kasvaa useimmiten Intiassa, jossa pellolla työskentelevät ihmiset altistuvat vaarallisille kemikaaleille. Heidän työolosuhteensa ovat vähintään yhtä kurjat, kuin tehdastyöntekijöillä.
Kun vaate maksaa jo uutena todella vähän ja se myydään seuraavaksi kirppiksellä muutaman käyttökerran jälkeen enää parilla eurolla, ei ole ihme, että hintakäsityksemme on pahasti vinksallaan.
Miten tunnistan onko vaate vintagea?
(Kuvassa meidän vintagekimono)
Vintagevaatteen tunnistaa yleensä sen edustamasta aikakaudesta esimerkiksi tyylin, materiaalien ja tuotelappujen avulla. Listasimme muutaman keinon tunnistaa vintagevaate.
Vanhat olkatoppaukset
Nykypäivänä harvemmin ommellaan vaatteisiin enää olkatoppauksia. Vaikka vaate olisi päällisin puolin hyvässä kunnossa, olkatoppauksista pystyy yleensä havaitsemaan käytön merkkejä, sillä ne mukautuvat käyttäjän kehoon.
Vaatteen valmistaja on lopettanut toimintansa
Jos Googlaat vaatteessa lukevaa valmistajaa ja huomaat, että vaatteiden valmistaja on jo lopettanut toimintansa, voit suhteellisen helposti määritellä vaatteen iän. On kuitenkin monia valmistajia, jotka ovat aloittaneet toiminnan vuosikymmeniä sitten ja ovat yhä edelleen toiminnassa. Tällöin vaatteen ikää voi haarukoida logosta ja sen muotoilusta.
Vaatemerkkien vanhat logot
Yleensä vaatemerkkien logot ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana. Esimerkiksi Topshop kirjoitettiin 60-luvulla Top Shop. Vaatemerkkien logotägien muotoilua voi esimerkiksi Googlata ja siten selvittää paremmin vaatteen ikää. Jos näet tutun vaatebrändin nimen vaatteessa, mutta logo näyttää oudolta, on todennäköistä, että kyseessä on vanhempi tuotanto.
Union labelit
Jos vaatteessa on kuvanmukainen merkki, jossa lukee ”LGWU” tai ”ILGWU” on vaate valmistettu Amerikassa ennen 80-lukua. Näitä tapaa todella harvoin suomalaisilla kirppiksillä – ne ovat enemmänkin vintagekauppatavaraa. Meidänkin valikoimassa on ollut useita Union Label -tägillä varustettuja vaatteita. Lisää tietoa ja tarkempia kuvia eri vuosikausien Union Labeleista voit lukea täältä.
Värillinen Amerikanlippu ja ”Made in America” merkintä
Jos vaatteessa on pieni värillinen Amerikan lippu ja tieto siitä, että se on valmistettu Amerikassa (joissakin lisätty myös osavaltio) on kyseessä ennen 80-lukua valmistettu vaate.
Tavaraerä- tai tyylinumero (LOT number / Style Number)
Ennen kehittynyttä tietokoneteknologiaa vaatteiden valmistajat merkkasivat tuotelappuihin eränumeroita (LOT number), joiden perusteella vaatteiden jakelu suoritettiin esimerkiksi eri puolilla maata oleviin tavarataloihin ja osa jätettiin paikalliseen myyntiin.
Tyylinumeroilla (Style Number) viitattiin vaatteen ulkonäköön ja designiin. Niillä vaatemerkit dokumentoivat valmistamiaan vaatteita.
Onko vaatteessa ’care label’ eli hoito-ohjeet?
(Kuvassa esimerkki vintagevaatteessa olevasta hoito-ohjelapusta)
Vasta 70-luvulla määrättiin jossain määrin pakolliseksi ommella vaatteeseen myös hoito-ohjeet. Jos vaatteessa on valmistajan tai brändin nimi, mutta ei hoito-ohjetta, on vaate todennäköisesti valmistettu ennen 70-lukua. Joistain vaatteista toki voi olla leikattu ohjeet pois.
Jos vaatteeseen merkattu koko ei vastaa nykypäivän kokoluokitusta
Kokoluokitukset ovat muuttuneet muutamaan otteeseen vuosikymmenten varrella. Vasta 50-luvun loppupuolella määriteltiin kokostandardit, joita käytettiin vaatteiden valmistuksessa. Jos siis löydät vaatteen, johon on merkattu valmistaja, mutta ei kokoa on vaate todennäköisesti valmistettu aiemmin kuin 1958.
Voidaan sanoa, että 60-70-luvuilla valmistettujen vaatteiden koot eroavat noin kuusi kokoa nykypäivän kokoluokista. Näillä vuosikymmenillä valmistettu vaate, joka on merkattu kooksi 12 (US) on esimerkiksi nykypäivänä koko 6 (US).
Kokoluokitus muutettiin jälleen 80-luvulla jolloin eroa nykyisiin kokoihin on enää noin neljä kokoa. Jos olet esimerkiksi moderni 36/S, olet 60-70-lukujen vaatekoossa kokoa 12 ja 80-luvun vaatekoossa 10.
Isokokoiset hintalaput
Jos satut löytämään vintagevaatteen, jossa on vielä alkuperäinen hintalappu (esimerkiksi deadstock) on lappu todennäköisesti isokokoinen. Tälle ei ole erityistä syytä tiedossa, mutta vaatteiden hintalaput olivat huomattavasti suurempia 20-30 vuotta sitten.
Tuotelapussa mainitaan valmistusmaan lisäksi kaupunki
Jos vaatteessa on tuotelappu/labeli, jossa lukee brändin logon alapuolella tai vieressä valmistuskaupunki tai osavaltio (San Francisco, Paris, Italy, London, New York, jne.) selkeästi vanhalla tai erikoisella typografialla, on vaate varmasti vintagea. Nykypäivänä vaatteiden valmistusmaat ommellaan yleensä sisäpuolelle sivusaumaan, eikä kaupunkeja mainita.
Erikoiset tai koristeelliset logotypografiat
Tämä vaatii hieman harjaantuneisuutta, mutta vuosien harrastamisen jälkeen on suhteellisen helppoa erottaa vintagelabelit moderneista vaatelabeleista. Erikoiset, hieman hullunkuriset ja eri kokoisilla kirjaimilla leikittelevät typografiat viittaavat melko usein esimerkiksi 70-80-lukuun. Modernit vaatelabelit ovat yleensä todella minimalistisia, joten vintagelabelit erottuvat yleensä suhteellisen räikeästi.
”At Home Wear” tai ”Hostess Wear” -labelit
60-70-luvuilla vaatemerkit markkinoivat vaatteitaan lisäämällä tuotemerkkiin joko ”At Home Wear” tai ”Hostess Wear” merkinnöillä.
Käsintehdyt vaatteet
Vaatteita valmistettiin enemmän käsin 50-70-luvuilla, kunnes vaateyritykset siirtyivät tuottamaan niitä kehitysmaissa ensimmäisen kerran 80-luvulla. Tämä laski huomattavasti vaatteiden hintaa ja muotivaatteisiin pukeutumisesta tuli valtavirtaa. Tarkkaa ikää on tietenkin hankala määritellä käsintehdylle vaatteelle, mutta tutkimalla muodin historiaa ja eri aikakausien ikonisia trendejä voi saada lisää käsitystä vaatteen iästä.
Valmistettu maassa, jota ei enää ole
Jos vaatteen valmistusmaaksi on merkattu maa, jota ei enää ole kuten esimerkiksi Jugoslavia, Hong Kong British Colony, Federal Republic, Rhodesia tai muita voit päätellä vaatteen iän. Voit tutkia lisää maita, joita ei enää ole esimerkiksi täällä.
Näiden lisäksi vaatteiden iän tulkitsemiseen on paljon muita keinoja, kuten metalliset vetoketjut, tietynlaiset napit, vaatteiden hihamuotoilu, vaatteessa olevat vuoret ja saumojen ompelutekniikka. Näiden opettelua ja tulkitsemista voi harjoittaa koko elämän.
Selkeästi tunnistettava tyyli
Myös vaatteen tyylistä yhdessä aiempien tunnisteiden kanssa voi arvioida vaatteen ikää. Menneitä vuosikymmeniä ajatellessa saamme yleensä selkeän vision kunkin vuosikymmenen sen aikaisesta muodista.
Esimerkiksi 70-luvusta tulee mieleen ainakin kukkakuosit, värikkäät väriyhdistelmät, leveälahkeiset housut, disco, liukuvärjäys, samettivaatteet, polyesteri ja haalarit.
80-luvusta taas tulee ensimmäisenä mieleen olkatoppaukset, Madonna, elastaani, hiusdonitsit ja punk.
Yleensä vierekkäisillä vuosikymmenillä nähdään paljon samoja elementtejä, ja esimerkiksi 80-ja-90-luku sulatuvatkin jonkin verran toisiinsa. Muun muassa värikkäät laskettelupuvut, pyöräilyshortsit, korkeavyötäröiset farkut, vaalea denim ja vyölaukut olivat muotia jo 80-luvulla, vaikka ne liitetään usein myös 90-lukuun. Ysäri oli selkeästi grungempi kuin kasari, mutta vasta milleniumia lähestyessä tyyli alkoi selkeämmin muuttua.
Millenium-muodin paluu ja tulevaisuuden vintage
(90-luvun loppupuolen katalogi. Lähde linkki.)
Myös vuosituhannenvaihteen (2000) aikainen muoti herättää meissä selkeän vision. Matalat farkut, näkyvät logot vaatteissa (Playboy, Juicy Couture, Puma, Mic Mac, Miss Sixty jne.), mauttomat väri- ja kuosiyhdistelmät, niittiasusteet, koristellut farkut, kerrostetut topit, liekkikuviot, reisitaskuhousut, skeittikengät, kangasvyöt metallisoljella, löysät ja isot räppivaatteet, Aaliyah (RIP), Papa Roach, Linkin Park (RIP Chester), Bomfunk MC’s ja paljon muuta.
(Vasen: 90-luvun loppupuolen katalogi, oikea: Alicia Keys vuonna 2002)
Vuosituhannen vaihteen aikaisesta muodista on tulossa kovaa vauhtia vintagea, ja sitä löytyykin jo monien vintagekauppojen valikoimista. Jos haluat fiilistellä lisää varhaista 2000-lukua, suosittelemme tsekkaamaan tämän linkin.
(Aaliyah (RIP) vuonna 2000. Ala-asteella puhelimen soittoäänenä toimi Aaliyahin "Try Again" biisiä imitoiva Nokiapuhelimen piipitys)
Välillä tuntuu, että on vaikea kuvitella, mistä esimerkiksi tämän päivän muoti muistetaan tulevaisuudessa, koska menneet vuosikymmenet vaikuttavat niin vahvasti pukeutumiseemme. Jos ei muusta niin ainakin varmasti Sound Cloud räppäreiden aloittamasta naamatatskavillityksestä. Jos et tiedä mistä on kyse, Googlaa ainakin Lil Xan, Lil Peep (RIP) ja 6ix9ine.
